Pentuset 1vrk

No niin, saatiinpas otettua jonkinlaiset kuvat pennuista ja punnittua koko sakki. Ja täytyypä sanoa, että harvinaisen tasakokoista sakkia nämä on. Lieneekö yhden astutuksen etuja.
Ja pentulassa kaikki erittäin hyvin. Sain itsekkin nukuttua ku tukki pentu huoneessa, ei ääntäkään kuulunu koko yönä, muuta ku silloin ku pari kertaa käytin Iitaa asioilla. Iitalla on mahaki pysyny yllättävän hyvänä, ruoka maistuu ja muutoinki emo tosi hyvä vointinen. Iita oli jopa hieman villi tuossa aamupäivällä ku käytin kakalla, oli vissiin mukava rallitella pihalla ku ei enää masu ollu haitolla. Mutta kyllä oli kiire sisälle heti kakka asioitten jälkeen. Ei se jouda ku nopeasti asiat hoitamaan ja sitte pitää päästä pentujen luokse. Ihanan tunnollinen ja huolellinen emo. Maitoaki riittää, kun pennut on noin tyytyväisiä. Mutta enemmittä pölinöittä alla kuvia tältä päivää koko pesueesta painojen kera.
Tässä eka onnellinen äitee:

Ja tyttö nro 1. paino 366g blue merle

Tyttö nro 2. paino 358g blue merle

Tyttö nro 3. paino 380g black tri

Poika nro 1. paino 380g  blue merle

Poika nro 2. paino 366g black tri

Poika nro 3. paino 322g black tri (tosi musta)

Poika nro 4. paino 400g, black bi

Poika nro 5. paino 380g, black bi

Ja poika nro 6. paino 370g, black tri

Ja alla vielä kuva ku mami hoitaa (:

Siinäpä ne tämän päivän uutiset tältä erää. Tinni palleroisen masu kuvia laitetaan vielä tänne kunhan seki saadaan kuvattua. Sille tekastiin uus oma penikointi laatikko tänään, jos vaikka sattuu, että sekki hoksaa viikkoa aikaisemmin ku mitä odotellaan niin poksahtaa. Kovasti sillä nuo Iitan penskat kiinnostais, kuten myös kissalla, mutta malttakoon nyt mielensä molemmat. Kisulille voi olla aikasta jännittävää kunhan nuo kaikki riiviöt on liikenteessä (;

Pentuja! vuorokausia 57

Iita+Joppe pentuset päättivät syntyä jo tänään!
10:47 musta bi poika
10:56 blue merle tyttö
11:06 musta tri poika
11:16 musta tri tyttö
11:25 bluemerle tyttö
11:38 musta tri poika
12:15 bluemerle poika
12:40 musta tri poika
13.20 musta bi poika

Alla kuva kakaroista pari tuntia syntymän jälkeen:

Niin, pentuset syntyivät aikaisemmin kuin odoteltiin. Mutta niinhän ne merkit illalla näytti. Nyt on sitte pikku ausseja 9kpl tuossa möyrimässä Iitan tisuleilla. Laatikossa on hyvin rauhaisaa, mikä on merkki, että kaikki on hyvin. Tasaisen kokoista pirteää sakkia. Huomenna sitte yritämmä ottaa yksittäis kuvat ja vähä puntaroida mikä se paino suunnalleen on. Nyt en raaski mennä härppimään ku niin rauhassa kaikki makoilevat. Iita on kyllä hieno mamma, hoitelee lapsia niinkuin pitääki ja synnytyski sujui tosi hienosti. Sieltä ne plumpsahteli ku plussa pallot ensimmäisen jälkeen. Nyt on meikäki väsyny, ku yöllä ei hirmu hyvin tullu nukuttua ku Iitan liikkeitä kuuntelin. Onneksi huomenna on sunnuntai.

Pentusista nyt on sitte poikia jokunen vapaana, joteska jota kuta kiinnostaa reippaan pikku aussien alut, niin ottaapa sitte yhteyttä. 

Tintin masu, viikkoja 7 takana

Jännittävää

No niin tässä minä pentulaatikossa istun Iitan vieressä ja kirjoottelen blogiin. Mamselli tuossa puuskuttaa, mutta ihan on unten mailla.
Se tuo mamma pisti vähän liikettä meihin emäntiin tälle iltaa. Meinaan tuos viiden maissa Petra soitteli, että Iita oli ruokansa oksentanu. Ja vähän hitaanlaisesti oli syönykki sen. Pyysin sitte mittailemaan lämmöt, ku ollu muutaman päivän pikkuhiljaa laskussa. Aamu lämpö oli ollu 37,6.
No Petra otti lämmöt niin herttilei, sehän näytti 36,9 vaikka kuin uusinta mittauksella tarkisti ja vieläpä mittasi toiselta koiralta että onhan kuumemittari varmasti oikiassa. Ja ku Mikillä lämpö oli 38.4 niinku koiralla ylleensä on, niin eihän siinä auttanu Petran ku pakata Iitalle kamppeet ja lähtiä "synnytyslaitokselle" tänne  meille. Onneksi Petra perheineen asuu tuossa noin  26km päässä, niin matkassa ei kauaa mee.
Sanoin vaan Petralle, että oottele tunnin verran että saan pentulaatikon vintiltä haettua ja penikoismis kammarin kuntoon. Oli meinaan ajatuksena laittaa kaikki valmiiksi huomenna lauantaina, ku alkuperäis suunnitelma oli että Iita tullee sunnuntaina.
Arvelin ite että tuo synnytys vois olla siinä ens keskiviikon kieppeillä, mutta merkit nyt viittais että saattaapa ne syntyä hyvin pitkälti ennemminki.
Se on että ku lämmöt laskee niin parin vuorokauden sisään yleensä tapahtuu. Tuossa ku aikaisempia synnytys merkkejä katselin vanhasta blogista, niin alle vuorokaudessa on noista lämmöistä pennut syntyny.
Iita nyt on kyllä niin rauhallinen että saattaa tämä tästä viivähtää vähän pitemmälle, taikka sitte tuo on vaan niin hyvä hermonen ja kivusieto kyky tos korkea, ettei pahemmin hättäile. Äitinsä kaltainen tuossa asiassa näyttäis toistaiseksi siis olevan.
Että jännitys tässä nyt tiivistyy... Alla kuva mamsellin masusta

Kovin se vielä tässä vaiheessa hymyilyttää (;

 

Että tämmöistä sitä tänne meille näin perjantai iltana.

 

Sen verran muita uutisia, että Köpi kävi peilauttamassa silmiä, että vieläkö näköstimet on kunnossa, ja ihan priimaa on edelleen. Samalla reissulla Timo käytti myös Hutin silmäpeilauksessa ja kuvauttamassa luustoa. Ja lonkat puhtaat A/A, kyynäret 0/0 ja samoin polvet 0/0. Silmistä löytyi jotain pientä suoni jäännettä, Timon sanoja lainatakseni, molempiin silmiin tuli kaavakkeeseen sellaiset kärpäsen paskat. Merkintä näkyy MRD ja GRD, ei mitään vakavaa, ei pitäisi tuottaa ongelmaa koirulille jatkossakaa. Että siitä ne H-pennut pikkuhiljaa aikuistuu. Vaan nytpä tämä ei keksi muuta kirjoiteltavaa. Tilannetta päivitellään sitä mukaa ku jotain tapahtuu.

 

 

 

 

 

 

 

Maha uutisia

Ryhävalas Iitan ja hyljemuori Tinnin masut alkavat olla jo melkoisia röllyköitä. Molemmilla alkaa olla jo melkoisen tukalat oltavat mutta muutoin voivat oikeen hyvin.

Iitan blogista voi käydä lukemassa sen tuoreimmat uutiset vielä tämän viikon ajan ja sunnuntaista eteenpäin minä sitte kirjoottelen tänne viime hetkien kuulumisia. Aika menee niin nopeasti että kohta täällä jo hitsi vieköön synnäytellään.
Toivotaan nyt että tämä loppukin menee yhtä hienosti kuin tähän asti.

Tinnistä otettiin eilen kuvia ja täytyy sanoa,  että ei se oo ennemmin ihan noin iso olla ollu tuo maha...saap nähä millainen komppanja sieltä tullee!! Alla olevassa kuvassa Tinttaran masu 6 viikkoa ja risat. Siinä ne Nanan kans vierekkäin kerjää jotaki ihan selvästi..

Mutta temput vielä onnistuu.

Ja häntä heiluu entiseen malliin (;

 

 

 

Että saa tosiaanki nähä millainen röllö sillä on kunhan pari viikkoa on kulunu ja pennut periaatteessa saa jo pikku hiljaa sitte syntyä.
Iitan masu kuulostaa kans olevan sen sorttinen että sieltä tulee talkooporukan edestä pikku elläimiä. Liikkeet näkyy että tuntuu jo molemmilla.

Tälle erää mulla ei enémpää kirjooteltavaa, mutta katsotaampa sitte loppuviikosta taas lissää.

Masu kuvia

No niin, se on viikko taas vierähtäny ja masut senkuin kasvaa. Tänään otin ensimmäisen kerran Tinninki masusta kuvan, ku sillä tuli eilettäin 5 viikkoa täyteen toisesta astutuksesta. Melkoinen pötsi se silläki alkaa jo olla, että saapa nähä montako pikku parsonia tulee...
Tinttara on melkoinen sohva shamppiooni ollu nytte, ei taho millää kehata ulos lähtiä, varsinki jos sataa. Syönti on sellaista että kaikki vääränlainen herkku menis, mutta se kunnon ruoka ei sitte niin kauheasti nappaakkaa. Tuollainen se on ollu joka kerta, kun pennut alkaa täyttää mahaa. Kuitenki se sitte kiltisti annoksensa syö, ku ei muuta saa. Lenkillä se on käyny ihan normaalisti ja metille olis innokas lähtijä kyllä. Heti ku Jouni ees pyssyä näyttää niin johan piristyy. Metsätys kausi vaan alkaa sen osalta ja muutoinki tältä erää olla meiän talouessa ohi.
Alla pari kuvaa röllö mahasta ku niitä viikkoja se 5.

 

Ja sitte sillä toisella paksukaisella elikkä Iitalla näyttäis kans maha kasvavan huimaa vauhtia. Tissitki jo melkoiset. Nyt jos laittaisin sen Iitan blogi osoitteenki, mistä voi tarkemmin käydä lukemassa mitäs sitä sille toiselle röllä mahalle kuuluu. Parin viikon päästä se mamsellis sitte jo tuleeki tänne synnäyttelemään. Siinäpä pari kuvaa tältä päivältä Iitulista ku viikkoja täynnä 6. Enempi voi käydä lukemassa täältä: http://iitanodotus.blogspot.com

 

 

 



                                                                                                                                                       

 

 

 

 

Iloa että surua

Reipas kuukausi tässä taas on menny niin nopiaa että ihan hirvittää. Tapahtumia kyllä on ollu enempi ku jaksaa muistaa, mutta laitellaanpa nyt sitte taas viimeisimmät päivitykset.

Iitan ja Jopen lemmenleikkien tulos on tarkistettu reipas viikkoa sitten ultrassa ja olihan sielä palloja, paljon palloja joissa pikkuinen toukka sätkimässä. Suorastaan hämmentävän paljon niitä sielä vilisi siihen kertalaakiin nähden. Odotettavissa siis vauhdikkaita pikku ausseja vajaan kuukauden päästä viikolla 48 elikkä tuossa kuun vaihteessa. Iita on kyllä niin pullea jo nyt vaikka viikkoja on vasta reipas 5, että saattaapi olla että eläinääkärin varovainen arvio 5-6 on hieman alhainen. Noh oli miten oli, innolla niitä pikku elläimiä tänne odotellaan. Iitalla on oma blogi, josta voi seurailla kuulumisia, mitä se siellä kotosalla vielä puuhailee, viikkoa ennen synnytystä Iita tuleeki sitte meille varmistamaan hyvissä ajoin, että pentulaatikon sisustus passaa sille (;
Iitan masu kuva kun viikkoja 5.

Ja näitä vauva uutisia on sitte enempiki. Tinni parsoni kävi tasan viikkoa myöhemmin miehelässä Kuhmossa samalla komealla Igor herralla kuin edelliselläkin kerralla. Edellinen viisikko on niin mukava luonteisia terriereitä, että päädyin sitten uusimaan yhdistelmän. Viime perjantaina käytiin sitte ultrassa vahvistamassa, että palleroitahan sitä Tinninki masussa näkyy. Ei ehkäpä niin tungosta ollu ku Iitan masussa, mutta useita palloja sielläkin. Joteska täällä Mehiäissuolla on sitte vilinää itsenäisyyspäivän tienoilla.. Saattaapi olla että laitetaan isompia lapsia evakkoon, jotta kammarit riittää ((; Meillä ku penskat kasvaa täällä hulinan seassa niinku aiemminki ja sitte ku pääsevät kunnolla liikkeelle, aletaan tutustumaan myös tallin elukoihin.
Että sanoisinko näin, että joulu ja uuden vuoden ohjelma on tässä talossa melko hyvin selvillä!!

Mutta tätä iloa ennen ehti olla jo kovasti myös surua.. Lissu mummeli, elämäni koira, jonka kanssa olen saavuttanu enemmän kuin ikinä kenenkään koiran kanssa... koira joka opetti minulle paljon, antoi minulle mahtavia kasvatteja, hienoja koiria pohjaksi kasvatus työlleni, koiruus joka ei oikeastaan ketään ole jättäny kylmäksi...päästettiin koirien taivaaseen 26.10.2012. Ikää ehti mummelille kertyä 12v. Lissun kunto alkoi pikku hiljaa huonontua nyt alku syksystä, oireita kylläkin alkoi esiintyä jo keväällä. Ensin aloin ihmetellä kun se yskähtelee jännästi lenkillä, pikkuhiljaa se paheni niin että aina paikkaa vaihtaessa yskähteli ja viimeisillä viikoilla ja nukkuessakin. Lisäksi sen turkki ei enää lähtenyt kevään karvanlähdön myötä kasvuun, oli jotenki huono ja se joi paljon vettä. Pikkuhiljaa myös lihakset hävisi ja kuivui jotenkin koko koira. Käytin sitä kuukausi sitten eläinlääkärin tutkimuksissa, kun alkoi huonontua. Otettiin virtsa ja veri kokeet sekä röntgen kuvat. Ja kun itse hieman epäilin että olisko vuosi sitten kesällä sattunut käärmeen purema voinut jotain tehdä, niin tämä vahvistui pissa että veri näytteessä. Munuaiset olivat huonossa kunnossa ja huononivat kovaa vauhtia. Keuhkoissa näkyi varjostumaa, epäiltiin kasvainta, tästä se yskiminen, selässä oli spondyloosin alkuja ja iän tuomaa nivelrikkoa nivelissä. Näitä se ei kuitenkaan oireillut vasta kuin ihan viimeisillä viikoilla. Ja vaikka päätös oli raskas, niin rakas ystävä on päästettävä pois ennen kuin elämä on pelkkää tuskaa. Ja suru on edelleen suunnaton, ei siitä pysty vieläkään enempää sanomaan. Mutta nyt on mummelin hyvä olla...
Suuret kiitokset Gerrylle ja Toddille Dancing Skies kenneliin vielä kerran tuosta elämäni koirasta ja luottamuksesta ensimmäisten pentujen osalta. Lissun lapset jatkakoon äiteensä viitoittamalla tiellä.